Miksei HCP käytä High Water Markia?

HCP:llä olemme tietoisia siitä, että palkkiostruktuurimme poikkeaa alan vakiintuneesta struktuureista, ja että se saattaa ensi näkemältä herättää kysymyksiä, pääasiassa koskien sen: (a) tasoa, sekä; (b) oikeudenmukaisuutta. High water mark -periaate on tavallinen tapauksissa jossa varainhoitaja perii ns. tuottosidonnaista palkkiota, eli palkkion suuruus on tavalla tai toisella sidottu sijoitussalkun tuottoon. Useimmat meistä kokevat sen intuitiivisesti epäoikeudenmukaisena jos varainhoitajalle maksetaan tuottosidonnaista palkkiota myös silloin kuin salkku on miinuksella. Tämän johdosta useaan varainhoitajaan ja rahastoon sovelletaan high water mark -periaatetta jonka mukaan tappiollisen jakson jälkeen ei saada periä tuottosidonnaista palkkiota ennen kuin salkun arvo on noussut aikaisemmalle maksimitasolleen.

”Maalaisjärjen” mukaan tämähän kuulostaa oikeudenmukaiselta ja sitä se varmasti onkin, mutta valitettavasti high water mark -periaate tuo mukanaan muita, vähemmän itsestään selviä ongelmia. Vakavin high water mark -periaatteeseen liittyvä ongelma on ns. päämies–agentti-ongelma (eng. ”agent–principal” problem), eli vääristyneiden kannustimien synnyttämä intressiristiriita päämiehen ja hänen palkkaamansa ”agentin” (tässä tapauksessa varainhoitajan) välillä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos salkku on miinuksella niin high water mark -periaate luo kannustimen varainhoitajalle ottaa sijoituksissaan lisää riskiä siinä toivossa, että hän näin saisi salkun tuoton ”kurottua umpeen” ja tuottosidonnaisen palkkion jälleen tikittämään, vaikka tämä ei välttämättä ole asiakkaan edun mukaista, päinvastoin.

Katsomme, että edellä mainittu potentiaalinen eturistiriita edustaa asiakkaalle pitkässä juoksussa suurempaa riskiä kuin se, että varainhoitaja poikkeustapauksissa perii tuottosidonnaista palkkiota silloinkin kun salkulla on takanaan tappiollista kautta seuraava voitollinen kausi. Se että HCP Black -varainhoitorahastossamme tuottosidonnainen maksetaan absoluuttisesta tuotosta, eikä jonkin indeksin ylituotosta, mahdollistaa kannustimen olla ottamatta riskiä silloin, kun katsomme että se on parasta mitä salkun tuotolle voi tehdä.

Palkkiostruktuurimme on tietoisen valinnan tulos. Ei ole olemassa täydellisiä palkkiostruktuureja, ja kaikissa struktuureissa esiintyy erityyppisiä ja -asteisia ongelmia. Olemme toisin sanoen päättyneet siihen, että vaikka valitsemamme palkkiostruktuuri ei missään nimessä ole täydellinen, niin se on todennäköisesti useasta huonosta vaihtoehdosta vähiten huono.

Mainostatte avoimuutta mutta rahastojen sisältöä ei kerrota. Miksi?

Aktiivista sijoittamista harjoittavan sijoitusyrityksen suurin yksittäinen kuluerä on analyysi, joka edeltää sijoituskohteiden valintaa. Valmis salkku on kuitenkin suhteellisen helppo replikoida, minkä vuoksi salkkujemme sisällöt ovat tärkein yrityssalaisuutemme.

Miksi rahastojen minimisijoitus on 5 000 euroa? Haluaisin säästää rahastoihin tiuhemmin, eikö se voisi olla alhaisempi?

HCP on vielä kooltaan suhteellisen pieni varainhoitaja. Merkintöjen käsittely vaatii manuaalista työtä ja vie siten resurssejamme. Kasvun myötä olemme pystyneet tehostamaan toimintaamme ja siten laskemaan minimisijoituksen määrää. Vuonna 2014 alensimme minimisijoituksen 10 000 eurosta 5 000 euroon. Toimintamme kasvun jatkuessa tulee mahdolliseksi että alentaisimme minimisijoituksen määrää lisää tulevaisuudessa. Ikävä kyllä vielä emme ole siinä pisteessä.

Miksi rahastot ovat auki sijoituksille vain neljä kertaa vuodessa? Miksei useammin?

Se että HCP:n rahastot eivät ole jatkuvasti auki merkinnöille ja lunastuksille mahdollistaa salkunhoitajalle sen että hän kykenee pitämään rahaston varat mahdollisimman täydellisesti sijoitettuna strategian mukaisesti. Salkunhoitajan ei tarvitse pitää ylimääräistä käteistä rahastossa odottamassa mahdollisia lunastuksia. Runsaan käteisen pitäminen aiheuttaisi rahastolle myös ns. cash dragia, koska käteisenä pidettävä osuus salkusta ei tuota mitään. Rahastojamme ei ole luotu lyhytjänteiseen keinotteluun vaan pitkäjänteiseen sijoitustoimintaan.

Miksi lunastusilmoitus tulee tehdä niin paljon ennen lunastuspäivää?

Kohtelemme yhdenvertaisesti kaikkia rahastojemme osuudenhaltijoita. Rahastojemme säännöt ovat kaikille samat. HCP:n rahastoissa lunastusilmoitus tulee tehdä vähintään kuukautta ennen lunastuspäivää. Salkunhoitajalle ennakkotieto lunastusmäärästä on tärkeää. Mikäli lunastuksissa on mukana esimerkiksi kooltaan suuri institutionaalisen sijoittajan lunastus, voi salkunhoitaja tämän tiedon pohjalta myymään rahastossa olevia sijoituksia rauhassa järjestääkseen käteistä lunastuksia varten. Erityisesti tällä on merkitystä silloin, kun rahastossa on alhaisen likviditeetin arvopapereita. Mikäli tällaisia arvopapereita olisi pakotettu myymään nopealla aikataululla, voisi salkunhoitaja helposti romahduttaa kurssin, mikä ei ole muiden rahaston osuudenhaltijoiden etujen mukaista. Ennakkotieto lunastuksista mahdollistaa myös sen, että salkunhoitaja pystyy pitämään käteisen määrän mahdollisimman alhaisena rahastossa, koska rahaston ei tarvitse pitää käteistä yllättäviä lunastuksia varten.

Miksi rahastojen kuukausiraportit tulevat melkein kuukauden myöhässä?

Olemme pahoillamme viivästyneistä asiakasraporteista. Raporttien luomiseen käyttämämme ohjelmisto on elinkaarensa päässä, ja olemme siirtymässä uuteen ohjelmistoon asiakasraportoinnissa. Kun siirtymä on tehty, nopeutuu asiakasraporttien lähettäminen ja luominen huomattavasti. Toivomme kärsivällisyyttä.

Miksei rahastojen arvoja päivitetä tiuhemmin?

HCP:n rahastojen alustavat NAV-arvot päivitetään HCP:n internetsivulle kerran viikossa maanantaisin. Päivitys tapahtuu käsityönä, ja sitä edeltävä arvonlaskenta vaatii hintatietojen, sijoitusinstrumenttien jne. päivityksen taustajärjestelmistä. Tiuhempi päivittäminen vaatisi isompaa resurssointia, mihin emme vielä tällä hetkellä pysty. Tietojärjestelmien kehityshankkeiden ja HCP:n kasvun myötä tämäkin voi tulla tosin mahdolliseksi.

Mikä FATCA on ja miten se vaikuttaa sijoittajiin?

FATCA eli Foreign Account Tax Compliance Act on varmaan monelle tullut tutuksi finanssialan uutisoinnista. Kyse on siis sijoitusten verotusta koskevasta globaalista yhdysvaltalaisesta laista. Laki tuli voimaan vuonna 2010, jonka jälkeen Yhdysvallat on ottanut kaikessa hiljaisuudessa järeät aseet käyttöön etsiessään suurennuslasin kera amerikkalaisten sijoittajien varoja ulkomailta. Tunnetuimmat jyrän alle jääneet toimijat ovat tähän mennessä olleet UBS ja Credit Suisse joille määrättiin yhteensä noin 3,4 miljardin dollarin sanktiot asiakastietojen salaamisesta. Jos joku vielä tämän jälkeen luuli ettei Yhdysvallat Barack Obaman johdolla tosissaan yritä jäljittää maahan verovelvollisten varoja ulkomailta niin viimeistään nyt on aika harkita asiaa uudelleen. Yhdysvallat on sopinut verotietojen luovutusta koskevan FATCA sopimuksen yli 80 maan kanssa, mukaan lukien Kiina ja Venäjä.

Sopimuksen tarkoitus on vähentää veronkiertoa ja tehdä finanssialasta läpinäkyvämpi. Juuri tätä läpinäkyvyyttä on peräänkuulutettu mediassa viimeaikoina. Kyse on tietenkin isosta askeleesta koska FATCA:n laajuus on aivan omaa luokkaansa, jos sitä verrataan muihin säännöksin. Sopimus tekee kuitenkin vain asiakkaiden tiedoista läpinäkyvämpiä eikä itse finanssialan yrityksistä. Uskomme kuitenkin sopimuksen olevan askel oikeaan suuntaan. USA:lla on yhtenä ainoista maista tarpeeksi resursseja saada tahot noudattamaan sopimusta. Valtio uhkaa yrityksiä, jotka eivät toimita asiakkaittensa tietoja poissulkemisella maan markkinoilta, joka vähintäänkin nostaisi yrityksen kaupankäyntikuluja ja muutenkin hankaloittaisi toimintaa. Lisäksi yrityksiltä tullaan ennakkopidättämään 30 % kaikista Yhdysvalloista tulevista tuloista jos he eivät ilmoita vaadittuja tietoja viranomaisille.

Verosuunnittelu on ollut tapetilla suomalaisessa mediassa kiitos pitkälti Björn Wahlroosin. Uskomme että FATCA ja sen välilliset seuraukset auttavat Suomea jäljittämään myös sen kansalaisten varoja ulkomailla. Yhdysvalloissa olevista varoista saadaan tieto FATCA:n nojalla ja suunnitelmissa olevan vastaavan sopimuksen, joka tehdään Euroopan maiden välillä, nojalla saadaan tiedot varoista muualta Euroopasta. Uudistuksen pitäisi täten auttaa Suomea verovarojen jäljittämisessä, jota voidaan nykyisessä taloudellisessa tilanteessa pitää positiivisena asiana. Seuraavaksi yritämme hieman kertoa miten FATCA tulee vaikuttamaan sijoittajien arkeen.

Miten FATCA toimii?

Sopimus velvoittaa kaikkia suomalaisia finanssialan yrityksiä selvittämään asiakkaiden mahdolliset kytkökset Yhdysvaltoihin. Mikäli asiakkaalla on kytkös Yhdysvaltoihin tulee yrityksen luovuttaa asiakasta koskevat tiedot verohallinnolle joka välittää ne USA:n vastaavalle taholle (Internal Revenue Service, IRS). Koska finanssialan yrityksillä on asiakkaan jatkuva tuntemisvelvollisuus tulee vaadittavat tiedot myös kerätä vanhoilta asiakkailta.

Keitä FATCA koskee?

FATCA koskee tahoja jotka ovat verovelvollisia Yhdysvaltoihin. Käytännössä laki koskee esimerkiksi USA:n kansalaisia, henkilöitä joilla on oleskelulupa USA:ssa ja henkilöitä jotka ovat merkittäviä omistajia yrityksissä jotka toimivat Yhdysvalloissa.

Mitä sijoittajan pitää tehdä FACTA:an liittyen?

Todennäköisesti et ole verovelvollinen Yhdysvaltoihin, mutta kaikkien asiakkaiden mahdolliset kytkökset tulee silti ilmoittaa kun finanssialan yritys, kuten HCP, niitä kysyy. Asia on sen verran tärkeä, että vastaamatta jättämisestä on raportoitava verohallinnolle vaikka asiakas ei kuuluisikaan FATCA:n piiriin. Verohallinto vastaa mahdollisista lisätoimista. Täten pyydämmekin kaikkia asiakkaita vastaamaan FATCA kysymyksiin mahdollisimman huolellisesti ja kattavasti.

Rahastosijoittajan verosuunnittelu

Rahastosijoittajan on tavalliseen osakesijoittajaan nähden mahdollisuus poiketa tyypillisestä verotuskäytännöstä Suomessa. Tämän täysin laillisen verosuunnittelun ansiosta rahastosijoittaja pystyy myynnin yhteydessä alentamaan tai jopa siirtämään verojen maksua hamaan tulevaisuuteen. Ja kuten tiedämme veronmaksun lykkääminen mahdollisimman pitkälle tekee hyvää korkoa korolle ilmiön toimivuudelle. Kerrataan sitä ennen lyhyesti miten sijoituksia Suomessa pääasiassa verotetaan.

Myyntivoittojen verotus toteutetaan Suomessa sillä oletuksella että vanhimmat osakkeet myydään aina ensin. Tämä on niin kutsuttu FiFo (First in, First out) periaate, jota verottaja pääasiassa käyttää voittojen verotukseen. Siispä jos sijoittaja on hankkinut useampana vuotena kuten 2001, 2005 ja 2012 samaa osakesarjaa ja päättää myydä osan sarjasta vuonna 2014, verottaja tulkitsee asian siten, että sijoittaja myy osakkeet vanhimmasta lähtien.

Tämä voi tietysti kuulostaa hurjalta jos ensimmäiset ostot ovat vanhoja ja kertynyt tuotto erinomainen. Erityisesti tämä on ikävää siksi, että on huomioitava ettei kaikki osakkeen arvonnousu suinkaan ole reaaliarvon nousua vaikka siitä verot maksetaankin, sillä pitkällä aikavälillä näennäistä arvonnousua aiheuttaa myös inflaatio. Yli kymmenen vuotta omistettujen ja paljon arvoaan kohottaneiden sijoitusten kohdalla onneksi mahdollisuus käyttää hankintameno-olettamaa voi alentaa veron määrää käytettäessä FiFo-menetelmää.

Suoran osakesijoittamisen kohdalla hyvää tapaa väistellä FiFo-verotuksen problematiikkaa ei oikein ole, mutta yksi vaihtoehto – ja oikeastaan ainoa – on pitää useaa arvo-osuustiliä. Tällöin sijoittaja voi myydä osake-eränsä eri arvo-osuustililtä haluamallaan tavalla. Silloinkin verotus menee FiFo-periaatteen mukaan jokaisen arvo-osuustilin sisällä. Verottajan noudattama FiFo-periaate lähtee siitä että samaa lajia olevia osakkeita ostettaessa yhteen arvopaperisalkkuun niiden luovutusjärjestys on Suomessa käytännössä aina vanhimmasta uusimpaan.

Rahastosijoittaja voi kohdistaa myynnit haluamaansa ostoerään

Osakkeiden kohdalla FiFo-verotus on monelle sijoittajalle tuttu asia. Sen sijaan varsin harva on tietoinen siitä että rahastosijoittaja voi poiketa FiFo-periaatteesta ja siten toteuttaa tehokkaampaa verosuunnittelua. Rahastosijoittaja voi nimittäin kohdistaa myynnit haluamaansa ostoerään. Rahastosijoittaja voi siis esimerkiksi myydä vain vähän aikaa salkussa olleet rahasto-osuudet pois ensin ja jättää salkkuun vuosikausia sitten edullisemmin hankitut osuudet jäljelle. Näin verojen maksaminen FiFo-vaihtoehtoon verrattuna lykkääntyy ja sijoittajalle jää pääomaa kasvamaan tehokkaammin korkoa koron päälle. FiFo-käytännöstä poikkeaminen mahdollistaa myös sen että mikäli sijoittajan rahasto-omistus on kokonaisuudessaan voitolla mutta siellä on hankintaeriä jotka ovat tappiolla, voi sijoittaja realisoida tappiot kyseisistä eristä ja hyödyntää siten syntyvän pääomatappion esimerkiksi suorista osakesijoituksista syntyneiden pääomaverojen pienentämiseksi.

Verottajan ohjeistus sanoo rahastosijoittajan FiFosta poikkeamisesta seuraavaa:

Sijoitusrahaston rahasto-osuudet ja yhteissijoitusyrityksen osuudet katsotaan luovutetuiksi siinä järjestyksessä kuin ne on saatu, jollei verovelvollinen muuta näytä (TVL 47.4 §, 561/2004). Säännöstä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2004 toimitettavassa verotuksessa.

Verovelvollinen voi selvittää, että hän on luovuttanut rahasto-osuudet muussa järjestyksessä. Hallituksen esityksen (HE 57/2004) perustelujen mukaan tällainen selvitys on käytännössä mahdollista silloin, kun rahastoyhtiö yksilöi rahasto-osuudet sijoitusrahastolain 53 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Rahasto-osuuksia luovutettaessa voitaisiin tällöin osoittaa, että kysymyksessä ovat tietyt numeroimalla yksilöidyt rahasto-osuudet.

Rahastosijoittajan kohdalla FiFo-periaatteesta poikkeaminen on siten mahdollista mikäli rahastoyhtiö yksilöi rahasto-osuudet sijoitusrahastolain 53 §:ssä tarkoitetulla tavalla ja rahastosijoittaja voi sen perusteella osoittaa mihin rahasto-osuuteen hän haluaa myyntinsä kohdistuvan.

Me Helsinki Capital Partnersilla yksilöimme rahasto-osuudet sijoitusrahastolain 53 §:n mukaan ja siten tässä kerrottu verosuunnittelun tapa on asiakkaittemme käytössä. Jokainen rahasto-osuuteen kohdistuva toimenpide (osto/myynti) saa tietojärjestelmissämme yksilöllisen tunnisteen. Asiakkaan halutessa poiketa tavanomaisesta FiFo-periaatteesta myyntien osalta tulee hänen olla yhteydessä asiakaspalveluun. Asiakaspalvelumme antaa pyynnöstä rahasto-osuuksien yksilöivät tunnisteet. Tämän jälkeen on mahdollista kohdistaa lunastus rahastosta juuri kyseiseen hankintaerään ilmoittamalla siitä asiakaspalveluun. Ilmoitamme verottajalle nämä tiedot, joiden mukaan FiFosta poikkeavat myyntivoitot/tappiot tulevat automaattisesti veroehdotukseen. Sijoittajan tulee kuitenkin aina varmistaa että veroehdotuksessa olevat tiedot ovat oikein.

Moneen kilpailijaan verrattuna teidän tapanne toimia vaikuttaa yksinkertaisemmalta ja pelkistetymmältä. Esimerkiksi rahastonne HCP Focus -salkku on suhteellisen keskitetty (ts. siinä sijoitukset on hajautettu suhteellisen harvoihin yhtiöihin yms. sijoituksiin). Miksi?

Tämä on aivan oikea huomio. Kuten jo ensi näkemältä huomaa niin suosittelemamme ratkaisut näyttävät usein jo silmämääräisesti katsottuna suhteellisen yksinkertaiselta; siinä missä useimmat kilpailijamme todennäköisesti olisivat koonneet mitä monimutkaisimman, kymmenistä tai jopa sadoista eri komponenteista koostuvan salkun niin meidän salkuissamme pistää ensiksi silmään niiden pelkistetty rakenne. Tämä ei ole sattumaa; uskomme, että yhä monimutkaistuvassa maailmassa kompleksisuus itsessään on riskin lähde, ja että näin ollen asiat kannattaa pyrkiä pitämään niin yksinkertaisina kuin on mahdollista optimaalista toiminnallisuutta uhraamatta. Albert Einsteinia lainataksemme: “Everything should be made as simple as possible, but not simpler.”Samaan hengenvetoon voisi todeta, että sijoitusalalla, niin kuin monella muullakin alalla, klassinen silmänkääntötemppu on piilottaa heikko laatu turhan monimutkaisuuden alle. Lainataksemme jälleen Einsteinia: “Any intelligent fool can make things bigger and more complex. It takes a touch of genius  and a lot of courage  to move in the opposite direction.”

HCP:n palkkiostruktuuri on huomiota herättävän yksinkertainen ja intuitiivisesti helposti ymmärrettävä. Kuten edellä esitimme niin turhaa kompleksisuutta on pyrittävä välttämään; asiat kannattaa pitää niin yksinkertaisina kuin on mahdollista optimaalista toiminnallisuutta uhraamatta. Varainhoidon palkkiorakenteet eivät ole tästä säännöstä poikkeus, päinvastoin.

Onko yhtiönne pienellä koolla negatiivinen vaikutus sijoituspalvelujen laatuun?

On totta, että HCP on nuori (perustettu 2007) ja toistaiseksi suhteellisen pieni yhtiö. Jotkut potentiaaliset asiakkaat ovat ilmaisseet huolensa siitä mahdollisuudesta, että tällä seikalla saattaisi olla negatiivinen vaikutus yhtiön sijoituspalvelujen laatuun. Sijoituspalvelun laadun (mitattuna aktiivisten sijoitusten riskikorjatulla ylituotolla) ja palveluntarjoajan koon (mitattuna hallinnoitavien varojen määrällä) välistä mahdollista korrelaatiota on tutkittu jonkun verran, mutta useimmissa tutkimuksissa ei olla pystytty osoittamaan mitään selvää yhteyttä (ks. esim. Chen et al. ”Does Fund Size Erode Mutual Fund Performance?” ) Sen sijaan monien suppeampien tutkimusten (ks. esim. Freund, ”Do Boutique Funds Have an Edge?”) sekä anekdotaaliseen tietoon nojautuvien lähteiden mukaan sijoitusyhtiön koon ja sijoitusten laadun välillä vallitsee negatiivinen korrelaatio, t.s. pienet sijoitusyhtiöt ovat yleensä parempia kuin suuret. Selitykseksi on esitetty mm. pienten sijoitusyhtiöiden korkeampaa yrittäjävetoisuutta ja vähemmän byrokraattista päätöksentekostruktuuria sekä suuriin organisaatioihin yleensä pesiytyvää konsensus-ajattelua joka tukahduttaa oikeasti luovat sijoitusideat kehtoonsa (esim. Businessweek, 20.06.2005, Lewis Braham, ”Why Boutiques Have An Edge” ).

Onko yhtiönne pieni koko riskitekijä? Mitä tapahtuu rahoilleni jos yhtiönne menee nurin?

Yksi sijoituspalvelun asiakkaiden päätöksentekoon vaikuttava seikka on vastapuoliriski, t.s. riski, että palveluntarjoaja ei syystä tai toisesta pysty täyttämään sopimuksen mukaisia maksu- yms. velvoitteitaan. Hyvä esimerkki toteutuneesta vastapuoliriskistä on tilanne jossa pankkitalletuksen tehnyt asiakas menettää talletuksensa pankin konkurssin yhteydessä. HCP on vielä suhteellisen pieni yhtiö ja pienet yhtiöt mielletään usein riskipitoisimmiksi kun suuret. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa kaksi tärkeää seikkaa:

(a)   Rahastoyhtiötoiminta on toimiluvan alaista liiketoimintaa, ja toimilupa myönnetään vain yrityksille joiden sisäisten prosessiensa, vakavaraisuutensa, riskienhallintansa yms. puolesta katsotaan täyttävän lain huomattavan tiukat ehdot. HCP:llä on Suomen Finanssivalvonnan (FIVA) myöntämä rahastoyhtiötoiminnan toimilupa. Hakijayhtiön koko ei ole toimilupavaatimuksiin vaikuttava tekijä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että HCP:hen kohdistuvat laatu- ja turvallisuusvaatimukset ovat aivan yhtä kovat kuin miljardiluokassa painivilla kilpailijoillammekin;

(b)  Monet maallikkoasiakkaat pelkäävät, että sijoitusyhtiön pieni koko lisää yhtiön konkurssiriskiä ja sen myötä riskiä, että asiakas saattaisi menettää sijoituksensa yhtiön mahdollisessa konkurssissa. Tämä pelko pohjautuu perustavaa laatua olevaan väärinkäsitykseen sijoitus- ja rahastoyhtiöiden juridisesta rakenteesta; asiakasvarat eivät nimittäin tule osaksi yhtiön tasetta vaan ne pidetään tiukasti erillään, ja niitä ei siten voida käyttää esim. konkurssissa yhtiön velkojen maksuun. (Pankkitalletukset sen sijaan tulevat osaksi pankin tasetta, ja näin ollen pankin konkurssissa on olemassa todellinen riski, että asiakas menettää talletuksensa kokonaan tai osittain)

Paljonko palvelunne maksaa? Oletteko keskimääräistä halvempi vai keskimääräistä kalliimpi varainhoitaja?

Yksi asia yhdistää melkein kaikkia kauppoja, ajasta, paikasta ja kaupan kohteesta riippumatta; ostajan mielestä hinta on turhan korkea ja myyjän mielestä hinta on turhan matala. Varainhoitopalvelut eivät ole tästä poikkeus. Varainhoitopalvelujen ”oikean” hinnan määritteleminen ja hintojen vertailu on myös muista syistä hankalaa; palvelu on abstrakti, tuloksiin vaikuttaa voimakkaasti – paitsi varainhoitajan kyvyt ja ahkeruus – myös puhdas sattuma, ja esimerkiksi parturipalveluihin verrattuna varainhoito on monimutkaista toimintaa jonka laatua ulkopuolisen on vaikea arvioida. Useasta syystä johtuen on usein myös vaikeaa muodostaa tarkkaa käsitystä siitä, paljonko varainhoitaja loppujen lopuksi perii palkkioita palveluistaan (ks. seuraava kysymys koskien palkkionpalautuksia). Hyvänä esimerkkinä strukturoidut tuotteet kuten indeksilainat.

Omaisuudenhoidon palkkioiden ohella myös omaisuudenhoidon sisältö on usein hankalasti hahmotettavissa. Hyvänä esimerkkinä ns. ”kaappi-indeksi” -rahastot, eli rahastot joita markkinoidaan aktiivisina rahastoina mutta jotka strategiansa ja struktuurinsa puolesta ovat de facto indeksirahastoja. Näissä rahastoissa yhdistyvät aktiivisen ja passiivisen salkunhoidon huonoimmat puolet; aktiivisen korkeat kulut ja passiivisen alhaiset tuotot. Valtaosa suurten pankkien markkinoimista osakerahastoista voidaan katsoa olevan kaappi-indeksirahastoja. Toinen vakava ongelma ovat alalle pesiytyneet piilokustannukset (esim. ns. ”palkkionpalautukset” eli ”kick-back”:it).

Toisaalta me haluamme edelleen uskoa, että valveutuneet asiakkaat ovat valmiita maksamaan laadukkaasta palvelustaHCP painottaakin hinnoittelupolitiikassaan: (a) kohtuullisuutta, ja; (b) läpinäkyvyyttä. HCP soveltaa sekä rahastossaan (HCP Black) että varainhoidossaan samaa palkkiostruktuuria (hallinnointipalkkio 1.0% p.a. sekä tuottosidonnainen palkkio, 10%:a tuotosta kuluvan vuosineljänneksen ajalta.) Jos käytämme esimerkiksi 7 % vuotuista tuotto-olettamaa niin HCP:n asiakas maksaa palvelustaan vuodessa noin 1,65 % sijoitetusta pääomasta. Tämä on aika tarkkaan Suomalaisten osakerahastojen perimien palkkioiden keskiarvo (lähde: Arvopaperi 9/2008 –lehti.) Uskomme tämän lisäksi vilpittömästi, että jos useimpien kilpailijoidemme perimät piilokustannukset otettaisiin mukaan laskelmiin niin HCP löytyisi hintavertailuissa alemmasta kvartiilista.

Teette suuren numeron siitä, että yhtiönne palauttaa asiakkailleen kaikki palkkionpalautukset. Mitä ”palkkionpalautukset” ovat ja miksi pidätte niitä niin tärkeinä?

Palkkionpalautukset tai kannustimet ovat Suomen arvopaperimarkkinalain luvun 4 1 §:n 3. momentin määritelmän mukaisesti sijoitus- tai oheispalvelun tarjoamisen yhteydessä kolmannelle osapuolelle annettavia tai tältä saatavia maksuja ja muita etuja. Tyypillinen tilanne jossa palkkionpalautuksia maksetaan ja vastaanotetaan on tilanne jossa omaisuudenhoitajan asiakkaana oleva piensijoittaja ostaa salkkuunsa ulkopuolisen rahastoyhtiön rahaston osuuksia. Tässä tapauksessa omaisuudenhoitaja siis toimii ”välikätenä”. Ostettaessa rahasto-osuuksia on tavallista, että rahastoyhtiö perii ns. merkintäpalkkion. Samoin on tyypillistä että rahastoyhtiö laskuttaa hallinnointipalkkiota. Merkintäpalkkio voi korkeimmillaan olla useita prosentteja merkintäsummasta samoin kuin vuotuinen hallinnointipalkkio. Näissä tapauksissa on tavallista, että rahastoyhtiö jälkikäteen maksaa takaisin osan merkintä- ja hallinnointipalkkiosta omaisuudenhoitajalle. Esimerkiksi  tällaista välikädelle ”palautuksena” maksettua palkkion osaa kutsutaan ”palkkionpalautukseksi”.

Käytännössä palkkionpalautus on siis välityspalkkio jolla välikätenä toimivaa tahoa palkitaan tehdystä myyntityöstä. Välityspalkkioissahan ei sinänsä ole mitään epäilyttävää, (voidaan esimerkiksi sanoa, että vähittäiskauppa elää välityspalkkioilla, t.s. jälleenmyyntikatteilla) mutta jos niiden maksaminen ja vastaanottaminen tapahtuu loppuasiakkaalta salassa niin niillä saattaa olla haitallisia sivuvaikutuksia.

Palkkionpalautusten maksaminen on sijoitusalalla erittäin tavallista, ja monille pankkiiriliikkeille ja omaisuudenhoitoyrityksille ne muodostavat huomattavan osan tuloista.

Rahoitus- ja sijoitusalalla maksettavat palkkionpalautuksilla on ainakin kolme haitallista sivuvaikutusta: (a) ne kannustavat omaisuudenhoitajaa maksimoimaan vastaanotettuja palkkionpalautuksia (sen sijaan että omaisuudenhoitaja puhtaasti ajaisi päämiehensä etua ja pyrkisi maksimoimaan asiakkaan salkun arvon) ja saattavat näin ollen vaarantaa omaisuudenhoitajan objektiivisuuden ja riippumattomuuden; (b) ne ovat asiakkaan salkun kokonaistuottoa nakertava lisäkustannus, ja; (c) ne muodostavat piilokustannuksen joka vaikeuttaa palvelun kokonaishinnan hahmottamista ja eri palveluntarjoajien hintatason vertailua.

Palkkionpalautuksista ja niihin liittyvistä ongelmista keskustellaan hämmästyttävän vähän. Yksi syy hiljaisuuteen saattaa olla se, että aihe on abstrakti ja monille kuluttajille tuntematon. Voidaan myös olettaa, että sijoitusalalta leipänsä saavat mielellään ylläpitävät heille rahanarvoista tietämättömyyttä sen sijaan, että kyseenalaistaisivat tätä käytäntöä. HCP pitää lähtökohtaisesti vallitsevaa palkkionpalautuskäytäntöä eettisesti kestämättömänä. HCP onkin tietääksemme ainoa Suomessa toimiva sijoitusyhtiö joka asiakassopimuksissaan on kirjallisesti sitoutunut palauttamaan asiakkailleen kaikki palkkionpalautukset ja niihin rinnastettavat etuudet.

HCP:n ratkaisu suomalaisille Ruotsin jääkiekkoilijoiden eläkejärjestelmään

Ammattijääkiekkoilijoita on viime aikoina puhuttanut Ruotsin eläkejärjestelmän hankala kulurakenne. Itse vakuutuksen kuluihin ei pysty vaikuttamaan, koska ne ovat määritelty SHL:n (ex-Elitserien) ja SEB:n välisessä sopimuksessa. Eri kulurakenteilla olevia rahastoja on voinut valita aikaisemminkin, mutta siihen mukaan on usein lisäksi tullut myös varainhoitajan tai sijoitusneuvojan kulut. HCP tarjoaa täysin läpinäkyvän ratkaisun HCP:n asiakkaille, ratkaisun, jossa asiakas voi sijoittaa suoraan aidosti aktiivisiin HCP rahastoihin ilman, että tarvitsee vielä lisäksi maksaa ulkopuoliselle varainhoitajalle sijoituspäätöksen tekemisestä. Tämä mahdollistuu sillä että todelliset aktiiviset sijoituspäätökset tehdään jo rahaston sisällä. Tällä järjestelyllä saamme yhden ylimääräisen kulun pelaajalta pois.

Toinen merkittävä kokonaistuottoa nakertava rasite syntyy, mikäli valittu varainhoitaja valitsee sijoituskohteiksi ”kaappi-indeksirahastoja”. Ns. ”kaappi-indeksirahastot” ovat osakerahastoja (tai korko- ja yhdistelmärahastoja), joita markkinoidaan aktiivisina rahastoina, mutta jotka strategiansa ja rakenteensa puolesta ovat itse asiassa passiivisia rahastoja. Tyypillinen esimerkki on se, että rahasto jonka väitetään olevaan aktiivinen, omaakin salkun joka koostumukseltaan muistuttaa niin pitkälle itse markkinaa (käytännössä rahaston vertailuindeksi), että rahaston on käytännössä erittäin vaikeaa ellei mahdotonta lyödä vertailuindeksiään (erityisesti kulujen jälkeen). Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta tosiseikasta, että jotta rahastolla ylipäätään olisi edes teoreettinen mahdollisuus lyödä oma vertailuindeksinsä niin rahaston täytyy ensin koostumukseltaan poiketa indeksistä, ja toisinpäin; rahasto joka koostumukseltaan muistuttaa indeksiä muistuttaa vääjäämättä indeksiä myös tuotoltaan. Aktiivinen salkunhoito on käytännössä aina huomattavasti kalliimpaa kuin passiivinen; tästä johtuen valtaosa kaappi-indeksirahastoista häviävät vertailuindekseilleen, viimeistään kulujen jälkeen.

Ongelma ei ehkä urheilijan silmissä vaikuta vakavalta, mutta kaappi-indeksointi johtaa sekä eettisiin että taloudellisiin ongelmiin. Eettisistä ongelmista voidaan mainita ainakin se, että kaappi-indeksoinnin voidaan hyvällä syyllä edustaa harhaanjohtavaa markkinointia; asiakkaalle on luvattu aktiivista salkunhoitoa, mutta hän saakin passiivista.

Kaappi-indeksoinnilla on myös vakavia taloudellisia seuraamuksia. Kaappi-indeksirahastoissa yhdistyvät aktiivisen ja passiivisen salkunhoidon huonoimmat puolet: (1) aktiivisen salkunhoidon korkeat kulut, sekä; (2) passiivisen salkunhoidon (vertailuindeksiin nähden) keskinkertaiset tuotot. Voidaan liioittelematta sanoa, että kaappi-indeksirahastot ovat ”hölmöläisten hommaa”.

Huomattavan osan maailman rahastoista voidaan katsoa olevan kaappi-indeksirahastoja. Miksi niitä sitten myydään ja markkinoidaan? Vastaus on yksinkertainen; koska niitä on helppoa ja taloudellisesti kannattavaa myydä asiaa ymmärtämättömille.

Miten ammattijääkiekkoilijan tulisi sijoittaa eläkevaransa?

Ammattijääkiekkoilijat ovat suhteellisen nuoria, ja varsinaiseen eläkeikään on näin ollen pitkä aika. Tämä tarkoittaa, että myös sijoitushorisontti on tavanomaista pidempi. Pitkä sijoitushorisontti taas puoltaa sitä, että salkun riskitaso on korkea. Käytännössä tämä tarkoittaa, että huomattava osa salkusta tulisi olla sijoitettuna osakkeisiin. Ammattijääkiekkoilijan ura on kuitenkin paljon riskialttiimpi kuin keskimääräisen toimistotyöläisen, jonka takia suosittelemme suhdannetilanteen mukaan kuitenkin vain 10–50 % osakepainoa. Ruotsin eläkejärjestelmän varojen sijoittaminen alkaa aina kattavalla kartoituksella urheilijan koko omaisuudesta.

Yleisesti ottaen voimme todeta, että useilla pelaajilla on sijoituksia myös Jääkiekkoilijoiden Koulutus- ja Ammatinedistämissäätiön rahastoista Suomessa, joiden purkaminen pitää aloittaa 2 verovuoden sisään uran päätymisen jälkeen, sekä seurojen ottamat vakuutukset mahdollisten loukkaantumisten varalta tulevaisuuden turvaamiseksi. Nostoajankohdan aloitus painetta ei ole ruotsalaisessa järjestelmässä. Kun yhdessä pelaajan kanssa suunnittelemme missä järjestyksessä sijoituksia realisoidaan, niin voimme aloittaa vähentämällä suomalaisten eläkesijoitusten riskiä lähempänä purkamisajankohtaa ja hyödyntää korkeampaa tuottopotentiaalia ruotsalaisessa eläkejärjestelmässä.

Pelaajille, joille ruotsalaisen järjestelmän eläkevarat eivät enää ole se suurin omaisuuserä ja säästöjä on kertynyt myös muualle, voimme suositella osakepainon lisäämistä ruotsalaisessa eläkejärjestelmässä yli 50 % tason, koska historiallisesti osakkeet ovat pitkällä aikavälillä tarjonneet parhaan tuoton. Tähän käyttöön korkeamman tuottopotentiaalin sijoittamiseen suosittelemme puhdasta osakerahastoamme HCP Focus. Muu omaisuus kuin ruotsalaisessa eläkkeessä oleva voi tällöin toimia turvana ja mahdollistaa korkeamman tuoton tavoittelun ruotsalaisessa eläkejärjestelmässä.

Osakerahastomme HCP Focus on osakkeisiin aktiivisesti sijoittava rahasto, jonka tavoite on voittaa yleiset osakeindeksit. HCP Focus on saavuttanut tämän tavoitteen lähes poikkeuksetta. HCP Focus salkunhoitajaa Ernst Grönblomia lainatakseni, aktiivisen sijoittamisen kaksi keskeisintä menestystekijää ovat: (1) sovellettu sijoitusstrategia, ja; (2) salkunhoitajan kyvyt. Sijoitusstrategioista on kirjoitettu paljon, mutta salkunhoitajista hämmästyttävän vähän. Esimerkkinä voisimme käyttää kilpa-ajotilannetta; ei riitä, että auto (strategia) on huippulaatua jos kuljettaja (salkunhoitaja) ei osaa ajaa kunnolla. Rahastosijoittajan tilannetta voi siis verrata formulakisoissa vetoa lyövään yleisöön; se voittaa, joka löytää optimaalisen auto-kuski -yhdistelmän.

Lopulle Ruotsin eläkeomaisuudelle suosittelemme HCP Black varainhoitorahastoamme, joka on ratkaisu jossa aidolla ja aktiivisella hajautuksella tavoitellaan parasta tuottoa suhteessa riskiin. Rahasto sijoittaa aidosti hajauttaen eri pääomaluokkien välillä kuten; kansainväliset kiinteistöt, velkakirjat, suhdanneriippumattomat sijoitukset ja vaihtoehtoiset sijoitukset. Vahvasti mekaanisesta indeksejä seuraavasta sijoittamisesta poikkeavaa aitoa ja aktiivista sijoittamista.

Mitä pankkia te käytätte säilytyspankkina?

Omaisuudenhoitomme tukeutuu Nordean tilistöön ja rahastomme SEB:n tilistöön. Meillä on käytössämme asiakasvaratilejä eri valuutoissa, kuten  Venäjän rupla, Yhdysvaltain dollari ja Sveitsin frangi. Meillä näiden tilien välillä valuuttakaupan tekeminen onnistuu markkinahintaan.