Ernst Grönblom

Vaikka en kuulukaan siihen ihmisryhmään, jotka jo lapsina tiesivät tarkalleen, mitä heistä tulee isona, niin liike-elämä ja sijoittaminen ovat aina kiehtoneet minua.

Tulen yrittäjäperheestä, ja kun pienenä vesselinä olin vierailemassa isän työpaikalla, tiesin että tässä tapahtuu jotakin kiinnostavaa.

Välillä kiinnostus sijoittamiseen kuitenkin hiipui. Lopullinen kuolinisku tuli, kun teini-ikäisenä omasta uteliaisuudestani perehdyin rahoitusteorian klassikoihin. Silloin (niin kuin pitkälle vieläkin) teoria rakentui ns. tehokkaiden markkinoiden hypoteesille.

Johtopäätös oli kristallinkirkas: mikäli markkinat todella ovat täydellisen tehokkaat

(ja mitä muutakaan ne voisivat olla, kun kerran useimmat alan asiantuntijat, mukaan lukien joukko Nobelisteja, niin väittivät) niin kaikki se mitä kutsutaan ”sijoittamiseksi” oli pelkkää uhkapeliä, jonka odotusarvo oli negatiivinen! Kukaan järkevä ja rehellinen ihminen ei moiseen hölmöilyyn ryhtyisi.

Nielin pettymykseni ja päätin, että minusta tulee sijoittajan sijasta lakimies. En kuitenkaan ehtinyt pitkään työskennellä lakimiehenä, kun sain omin silmin todeta, miten heppoisin perustein monet kymmenien, jopa satojen miljoonien arvoiset liike-elämän päätökset usein tehtiin. Tämä havainto pakotti minut kyseenalaistamaan aikaisemmat käsitykseni rationaalisista toimijoista ja näin ollen myös markkinoiden tehokkuudesta. Päätin palata alkuperäisen intohimoni, sijoittamisen, pariin.

Jos minulta tänään kysyttäisiin henkilökohtaista mielipidettäni koskien markkinoiden tehokkuutta, vastaisin että uskon niiden olevan erittäin tehokkaat, muttei täydellisen tehokkaat. Näin ollen ylituottojen (alpha) saavuttaminen on kieltämättä vaikeaa, muttei kuitenkaan täysin mahdotonta.

Sijoitusfilosofiani rakentuu muutamalle perusolettamalle siitä, miten markkinat toimivat ja miten niiden heikkoja kohtia voi hyödyntää. Yksi keskeisimpiä on Jack Traynorin konsepti ”hitaasti liikkuvat ideat”. Traynorin omin sanoin: ”En näe professori Eugene Faman tai muiden tehokkaiden markkinoiden puolestapuhujien perusteluissa mitään, mikä sulkisi pois sitä mahdollisuutta, etteikö iso joukko sijoittajia voisi sortua samaan virheeseen arvioidessaan sellaisia abstrakteja ideoita, joiden ymmärtäminen ja arvioiminen edellyttää erityisosaamista ja jotka näin ollen liikkuvat hitaasti.”

Uskon siis, että markkinoiden käyttäytymisessä on lainalaisuuksia, joita kurinalainen sijoittaja voi tietyissä olosuhteissa hyödyntää. Hyvä esimerkki on tulevaisuudentutkija Roy Amaran mukaan nimetty ns. ”Amaran Laki”, jonka mukaan ihmisillä (ja näin ollen myös markkinoilla) on taipumus yliarvioida uuden teknologian vaikutusta lyhyellä aikavälillä mutta aliarvioida saman teknologian vaikutusta pitkällä aikavälillä. Käytännön esimerkki tästä on vuosisadanvaihteen teknokupla, jonka aikana valtaosa sijoittajista vilpittömästi uskoivat, että Internet tulee mullistamaan koko liike-elämän muutamassa vuodessa. Kun näin ei sitten tapahtunutkaan, niin pettymys oli suuri ja osakekurssit romahtivat. Tänään, kun modernin Internetin synnystä on kulunut noin kaksi vuosikymmentä, Internet on läsnä arjessamme tavalla, josta teknohuuman villeimmät visionääritkaan eivät olisi uskaltaneet uneksia.

Uskon myös, että aktiivisen sijoittamisen kaksi keskeisintä menestystekijää ovat: (1) sovellettu sijoitusstrategia ja (2) salkunhoitajan kyvyt. Metaforana voisimme käyttää kilpa-ajotilannetta: ei riitä, että auto (strategia) on huippulaatua, jos kuljettaja (salkunhoitaja) ei osaa ajaa kunnolla. Rahastosijoittajan tilannetta voi siis verrata kilpa-ajoissa vetoa lyövään yleisöön, eli se voittaa, joka löytää optimaalisen auto-kuski -yhdistelmän. Sijoitusstrategioista on kirjoitettu paljon, mutta salkunhoitajista ja heiltä vaadittavista ominaisuuksista hämmästyttävän vähän.

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että menestyksekäs aktiivinen sijoittaminen edellyttää, että salkunhoitajalta löytyvät  ainakin seuraavat kymmenen, osittain päällekkäistä ominaisuutta:

  1. relevantti koulutus
  2. liike-elämän kokemus
  3. sijoituskokemus
  4. älykkyys
  5. rationaalisuus
  6. itseluottamus ja kyky tehdä itsenäisiä päätöksiä
  7. pitkäjänteisyys
  8. kilpailuhenkisyys ja intohimo sijoittamiseen
  9. kylmäpäisyys
  10. luovuus

En usko, että moni yllämainituista kohdista tuli kenellekään suurena yllätyksenä. Joku voisi jopa kysyä: ”Entä sitten? Miksi listata itsestäänselvyyksiä?” Vastaus on, että asiakas joka harkitsee ulkoistavansa salkkunsa hoidon kolmannelle taholle, on tekemässä suuren ja vaikean päätöksen. Strukturoitu ”tarkistuslista” parantaa todennäköisyyksiä, että asiakas tekee hyvän päätöksen.

– Ernst Grönblom