Olen aina pitänyt logiikkapeleistä ja pulmanratkonnasta.

Yksi suosikkikirjoistani on Herman Hessen “Lasihelmipeli”. Kirja on fiktiivinen tarina filosofi-munkeista, jotka harjoittavat loputtoman monimutkaista ja kiehtovaa peliä. Pelissä sulautuu kaikki inhimillinen kulttuuri, tiede ja historia. Minulle sijoittaminen on kaikkein lähimpänä tätä lasihelmipelin maailmaa.

Synnyin liikemiesten ja teollisuusmiesten sukuun. Jossain vaiheessa kiinnostuin sijoittamisesta ja aloin lukea rahoitusteorian klassikoita. Kuten tiedämme, ne rakentuvat ajatukseen täydellisen tehokkaista markkinoista. Siispä opin kirjoista käytännössä sen, ettei ole mitään järkeä edes yrittää voittaa markkinoita.

Nielin pettymykseni ja päätin, että minusta tuleekin lakimies. Mutta jo urani alkumetreillä sain todistaa, että yritysmaailmassa jopa valtavia taloudellisia päätöksiä tehdään usein pitkälti näppituntumalla.

Tämä sai minut kyseenalaistamaan markkinoiden toimijoiden rationaalisuuden ja näin ollen myös markkinoiden tehokkuuden. Nykyään oletukseni on, että markkinat ovat erittäin tehokkaat, mutta eivät täydellisen tehokkaat. On satunnaisia aukkoja, joita voidaan hyödyntää.

Päätin palata sijoittamisen pariin.

Sijoitusfilosofiani perustuu suurelta osin näkemykseen, että merkittävä osa aktiivisten strategioiden heikosta tuloksesta selittyy yksinkertaisesti kaappi-indeksoinnilla ja liian lyhyellä sijoitushorisontilla. Siksi strategiani on erittäin keskitetty ja sijoitushorisonttini erittäin pitkä. Uskon, että menestyksekkään pitkäaikaisen sijoitustoiminnan salaisuus on keskittäminen ja aika.