Tommi Kemppainen

Kiinnostuin pörssistä jo 80-luvun lopussa. Ensimmäiset lukemani talouteen liittyvät asiat, noin 5 000 sivua, koostuivat kaikesta sekalaisesta materiaalista, jota lähimmästä kirjastostani löytyi. Myöhemmin sitten ylioppilaskirjoituksiin lukeminen sai jäädä vähemmälle huomiolle, koska koin jo vuotta ennen korkeakouluun hakemista tärkeämpänä lukea sekä kauppakorkean että Hankenin pääsykoekirjat saadakseni tuntumaa siitä, kumman koulun kautta pääsee paremmin pörssiin.

Hankenilla opiskelu antoi hyvän pohjan, ja ensimmäinen puoli vuotta tuntui kuin olisi saanut salattua tietoa, niin hyödyllistä se oli. Hankenin penkkiä en kuitenkaan kuluttanut kuin pari vuotta ennen valmistumistani. Tämä oli mahdollista, sillä tavakseni oli tullut lukea tenttikirjat jo ennen kurssin alkua. Luin myös muuta kirjallisuutta sijoituksen ja rahoituksen rinnalla, strategiaklassikkoja kuten Sun

Tsu, Machiavelli ja Carl von Clausewitz. Strategia on avainasemassa.

Opintojeni ohessa pääsin tekemään osakekaupankäyntiä pankin tarjoamaa Telnet-verkkoa hyödyntäen. Telnet-fiidistä päivitin myös Amerikasta postimyynnistä tilattua kurssihistoriikkeja tuottavaa ohjelmistoa.

Työurani aloitin Sales Treiderinä, jolloin kiinnostuin erityisesti specialized equities-puolesta ja itse sijoituspalvelun järjestämisestä. Ymmärsin, että sijoittaminen on niin paljon muutakin kuin osakkeet ja velkakirjat. Usein se aivan erityinen pihvi tuntuu löytyvän sieltä, missä joutuu tekemään hieman keskimääräistä enemmän työtä. Siltikin markkinalla sijoitussubstanssiltaan kovin eritasoisia palveluita kutsutaan aina varainhoidoksi ja salkunhoidoksi, vaikka työrutiinit poikkeavat toisistaan usein valtavasti.

Tapaani katsoa markkinaa on varmasti vaikuttanut varhaisnuoruuden pörssiromahdus 80-luvun juppiuden huuman jälkeen ja kiivas 90-luvun loppu päättyen 2000-vuoden IT-kuplan puhkeamiseen. Sijoittamisen suola ja samalla kirous onkin mielestäni juuri se, että lainalaisuudet ovat pitkälti samoja, mutta niiden yhteisvaikutuksesta määräävimmät piirteet muuttuvat ajassa ja suhdanteessa.

Kokemuksella ja kokemuksilla on merkitystä, sillä on olemassa paljon sijoitusviisautta, jota ei koskaan saa kirjoitettua hypoteesiksi, jonka voisi testata ja todeta oikeaksi. Teoria on nimittäin määritelmältään niin ankara, ettei esimerkiksi asuntoromahduksia tai velkakirjamarkkinan romahduksia ehdi tapahtua tarpeeksi montaa edes ihmisiässä, jotta niihin liittyvää teoriaa saisi testattua. Sijoitusstrategiani nojautuukin siihen viisauteen, että aito aktiivinen hajauttaminen tulee vääjäämättä tarjoamaan korkean tuoton suhteessa riskiin. Näin on kuitenkin vain silloin, kun aidosti hajautetaan osakkeisiin, velkakirjoihin, kiinteistöihin, vakuutussidonnaisiin sijoituksiin ja vaihtoehtoisiin sijoituksiin.  Sen, kuinka paljon ylituottoa näin suhdanneriippumattomilla sijoituksilla lama-aikaista ostovoimaa parantaen sijoittamalla saa aikaiseksi, näyttää lopulta aika. Sitä ei voi aukottomasti etukäteen testata. Samaa aitoa hajauttamista on maailmalla toteutettu hyvin tuloksin mm. amerikkalaisiin valtionvelkakirjoihin, kultaan ja Sveitsin frangiin. Tämän voi takautuvastikin todentaa, mutta onko se enää käytännössä se tehokkain hajautus? Ymmärrys hajauttamisen tärkeydestä ja sen mekanismeista antaa mahdollisuuden parantaa hajautusta, vaikkei sitä voisikaan teorian vaatimalla tavalla testata.

Minulla ei ole juurikaan muutosvastarintaa, mikä helpottaa objektiivista suhtautumista salkun allokaatiomuutoksiin. Ylituotto voi tulla mitä erinäköisimmistä lähteistä, kun vain osaa olla aistit avoinna. Esimerkiksi HCP Focus-strategian osakkeet ovat pääsääntöisesti juuri senkaltaisia yhtiöitä, joita pidin aiemmin kalliina, koska en ymmärtänyt niiden liiketoiminnan 25 vuoden trendiä. Samoin HCP Quant-strategian pienemmät yhtiöt eivät mahdollista osakkeensa suhteessa matalamman likviditeetin takia suurten kilpailijoidemme sijoitustoimintaa niihin, ja harvalla pienemmällä toimijalla on vastaavasti omaamaamme tietotaitoa näiden yhtiöiden massiiviseen yhtäaikaiseen fundamenttianalyysiin. HCP Quantin ja HCP Focuksen akilleenkantapäätä eli suhdanneriippuvuutta tasapainotetaan vastaavasti hoitamallani HCP Black-rahastolla, jonka suoja rakentuu mm. suhdanneriippumattomista vakuutussidonnaisista sijoituksista.

Lopulta ylituoton saavuttamisessa tärkein roolini on fasilitoida HCP-tiimin toiminta sellaiseksi, että sijoitussubstanssi voi elää ja kehittyä yhtiössä yli taloussuhdanteiden pitkäjänteisesti. Pitkään harrastettu sijoitustoiminta sekä intensiivinen suhtautuminen sijoittamiseen ja sen lainalaisuuksiin näkyvät sijoitusasioiden ymmärryksen kypsymisenä. Kotivaluutassaan parhaitenkaan nouseva osake ei ole kovin arvokas, jos ihmiset ovat esimerkiksi juuri menettämässä uskonsa valuutan mahdollisuuteen säilyttää ostovoima. Uusi otsikko luonnonmullistuksesta ei nosta seuraavan luonnonmullistuksen todennäköisyyttä, mutta lisää todennäköisesti tulevaisuudessa vakuutusvastuun kantamisesta saatavaa korvausta. Pienikin tuotto on erittäin arvokas, mikäli se on suhdanneriippumaton, sillä se mahdollistaa turvallisemman sijoittamisen suurimman nousupotentiaalin osakestrategioihin. Sijoitusalan huippuammattilaisen tärkein fasiliteetti on työrauha, ja osaltani pidän huolen siitä, että meillä parhaat ihmiset saavat tehdä juuri niitä asioita, joissa he ovat markkinoiden parhaita. Tästä seuraa menestyvä asiakas ja sen myötä myös menestyvä varainhoito.

Tommi Kemppainen